Haastattelussa aktiivireserviläinen: Jesse Kallio
Haastattelimme Jesse Kalliota, nuorta aktiivireserviläistä, jolle vapaaehtoinen maanpuolustustyö on muodostunut myös elämäntavaksi.
Kuka olet ja mikä on taustasi Reserviläisliiton ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa?
Jesse Kallio, Vääpeli, ikä 32, Liperistä.
Kävin varusmiespalveluksen 2/12 Kontiorannassa, jonka jälkeen liityin melko piakkoin paikalliseen maakuntakomppaniaan. Reserviläistoimintaan lähdin mukaan sen myötä, varsinkin ammunta kiinnosti.
Harrastushan lähti vähän laukalle, kun tekevälle sitä tekemistä löytyy. Nykyään istun Liperin reserviläisten puheenjohtajana, Pohjois-Karjalan reserviläispiirin 2. varapuheenjohtajana, Reserviläisurheiluliiton (RESUL) hallituksessa, sekä SRA-toimikunnassa.
Vaikka vapaaehtoistoiminta, kuten vapaaehtoinen maanpuolustustyö, voi vaatia aikaa ja vaivaa, se myös antaa paljon. Mikä on saanut sinut alun perin mukaan reserviläistoimintaan ja mitkä ovat tärkeimmät tekijät, jotka pitävät sinut vuodesta toiseen mukana toiminnassa?
Alun perin ajatus siitä, että sotilasjohtajan tulee olla niin pätevä, että osaa kouluttaa oman joukkonsa, jäi pyörimään takaraivoon. MaaKK-vuosien jälkeen itsekin siirryin MPK:n puolelle kouluttajaksi.
Kouluttaminen antaa itselle enemmän, kuin kursseilla oleminen, sillä se vaatii asioihin syventymistä aivan eri tavalla.
Myös SRA lajina vei mukanaan alusta asti. Ammun myös aktiivisesti muita RESUL:n lajeja, kuten perinneaseita, mutta toiminnallinen ammunta antaa itselleni eniten. Jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä laji motivoi reissaamaan kauemmaskin, kun tietää, ettei kahta samanlaista kilpailua ole.
Tietojen ja taitojen kartuttamisen, sekä ylläpitämisen lisäksi verkostoituminen on reserviläistoiminnan parissa antanut paljon. Saman henkisiä ja ylipäätään hienoja uusia tuttavuuksia on löytynyt ympäri valtakuntaa. Harvemmin tulee enää kisareissuakaan, etteikö tuttuja naamoja tulisi vastaan enemmän, kuin vähemmän.
Miten reserviläistoiminta näkyy elämässäsi?
Reserviläistoiminta näkyy elämässäni aika laajasti, vaimoni Anni toimii yhdistyksen sihteerinä, sekä myös SRA-kouluttajana, joten yhdessä touhutaan paljon. Meidät löytää yleensä työajan ulkopuolella joko ampumaradalta tai muista toimintaan liittyvistä touhuista. Anniin toki törmää radalla työaikanakin.
Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole ja ylimääräinen rahakin löytää varsin välein paikkansa ase- tai patruunakaapin ympäristöön.
Henkilökohtaisesti vaatekomeroonkaan ei ole vuosiin tullut, bändipaitojen lisäksi, juuri täytettä muutaman suomalaisen ”reserviläishenkisen” kaupan ulkopuolelta.
Mitä juuri sinä olet halunnut tuoda mukaan vapaaehtoiseen reserviläiskenttään? Mitkä asiat koet tärkeimmiksi?
Piiritason näkökulmasta olen alkanut nähdä asioita hieman uudella tavalla. Tietyt ennen erittäinkin aktiiviset toimintamuodot eivät houkuttele enää jäseniä samaan tapaan ja ihmisten vapaa-ajasta käydään kovaa vääntöä.
Vanhat ”sisäänheittolajit”, kuten RA pistooli- ja kivääriammunnat eivät enää saa samaan tapaan jäseniä aktiivisesti mukaan, mutta SRA:n myötä uusia harrastajia tulee jatkuvasti. Ainakin Pohjois-Karjalan nuoremmat aktiivit, ovat tulleet laajemmin toiminnan pariin lähes poikkeuksetta SRA:n kautta.
Olemme pyrkineet tuomaan kentälle näkyvää, aktiivista tekemistä ja saada siinä mukana olevan porukan nitoutumaan keskenään. Tämän myötä toivottavasti myös jatkuvuutta.
Mitä vapaaehtoinen maanpuolustus merkitsee sinulle?
Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on salakavalasti tullut enemmän elämäntapa, kuin pelkkä harrastus ja kyllähän se merkitsee paljon. Nykyisellään monia asioita ja hankintoja ajattelee myös varautumisen näkökulmasta. Hankala on sanoa, mitä sitä kaikella joutoajallaan tekisi ilman!
Miksi suosittelisit reserviläistoimintaa muillekin? Mitä terveisiä haluat lähettää vapaaehtoisesta maanpuolustustoiminnasta kiinnostuneille?
Suosittelen reserviläistoimintaa sen monipuolisten mahdollisuuksien takia. Kenttä on erittäin laaja kaikkine kouluttautumis-, harraste- ja kilpailumahdollisuuksineen. Toki toiset pitävät yhdistystoiminnasta sellaisenaan. Mutta kaiken kaikkiaan, toiminnan tärkein seikka, saman henkiset ihmiset, ovat tutustumisen vaivan arvoisia. Ikinä ei tiedä mitä se antaa!
Hyviä osumia ja pidetään piiput kuumina!