Blogi: Nato-keskustelu käy nyt vilkkaana

Nato-keskustelu on äitynyt maailmanpoliittisen tilanteen ja erityisesti Ukrainan kriisin vuoksi ennennäkemättömiin mittoihin. Mediat tekevät kilvan erilaisia mittauksia kannatuksesta ja sen muutoksista. Vaikka nyt olisi erinomainen tilaisuus puhua faktapohjaisesti liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta sekä mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, niin ne tahot, joiden tätä pitäisi tehdä pitäytyvät vanhassa mantrassa sen paremmin perustelematta.

Asiasta puhutaan niin epäselvästi ja abstraktisti, että tavallinen ihminen ei saa asiasta juurikaan kiintopistettä, johon voisi peilata omaa ajatteluaan. Lisäksi poliittinen peli ja jopa trollaus sekoittavat ihmisiä. Tuntuu suorastaan kummalliselta, että Nato-keskustelun eri osapuolet ovat kaivautuneet juupas-eipäs-poteroihin niin syvälle, että se estää heitä miettimästä, mitä tavallinen kansalainen haluasi tietää tästä asiasta.

Mielestäni suomalaisille pitäisi kertoa selvästi heidän mieltään painavista asioista. Esimerkiksi suomalaisten maanpuolustustahto on erityisen korkealla ja se on vertaansa vailla moneen muuhun maahan nähden. Maanpuolustustahdon keskeisiä perusteita ovat yleinen asevelvollisuus ja suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä. Kuinka sen käy, jos Suomi liittyy Natoon?

Veronmaksajana olen huolissani yhä tiukentuvasta verotuksesta. Miten käy Suomen puolustusbudjetin tulevaisuudessa ja kuinka mahdollinen Nato-jäsenyys vaikuttaisi siihen? Pidän erityisen tärkeänä, että Puolustusvoimien resursseista huolehditaan kaikissa tilanteissa, oltiin sitten Natossa tai ei.

Vaihtoehtoisesti puhutaan paljon myös EU:n jäsenvaltioiden puolustusyhteistyöstä. Millaisia konkreettisia askeleita se aikoo ottaa, millä aikataululla ja haluavatko EU-maat oikeasti olla puolustusliitto; etenkin, kun suuri osa EU-maista on jo Naton jäseniä ja ilmeinen päällekkäisyys on olemassa?

Suomi on useiden vuosien ajan kehittänyt Nato-yhteensopivuuttaan, joka on selvä viesti siitä, että kuulumme länteen. Harjoittelemme paljon yhdessä ja satsaamme länsimaiseen kalustoon ja osaamiseen pystyäksemme antamaan ja vastaanottamaan apua kriisitilanteessa. Onko Nato-yhteensopivuus myös edellytys mahdolliselle EU:n yhteiselle puolustukselle?

Suomi on osallistunut jo nyt Nato-operaatioihin, vaikka se ei ole Naton jäsen. Suomi osallistuu Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi. Osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa. Osallistumalla Suomi vahvistaa myös Puolustusvoimien suorituskykyä sekä kansallista puolustuskykyä (finlandabroad.fi). Suomi on osallistunut kahteen Nato-johtoiseen kriisinhallintaoperaatioon; Afganistanin Resolute Support -operaatioon sekä Kosovon KFOR-operaatioon. Lisäksi Suomi on ollut mukana Irakin koulutusoperaatiossa.

Mikä muuttuisi, jos olisimme Naton jäsenmaa?

Naton perustamiskirjan 5. artikla on monelle asiaa seuraavalle keskeinen asia. Mitä tapahtuu, jos Nato joutuu sotaan? Suomalaisia askarruttaa, kuinka maamme alueita voidaan käyttää mahdollisen sodan aikana? Sijoitetaanko Suomeen Naton aseita ja joukkoja? Käytetäänkö maamme lentokenttiä ja tukikohtia Naton operaatioihin? Olisiko Suomessa pysyvästi Naton esikunta ja henkilöstöä?

Jos haluamme Naton apua, niin meidän olisi myös oltava valmiita auttamaan sitä ja sen jäsenmaita. Riittääkö alueemme käyttö tai materiaaliapu? Vai käytetäänkö silloin näissä operaatioissa varusmiehiä, reserviläisiä tai palkattua henkilökuntaa?

Mikä konkreettinen asia sinua askarruttaa Nato-keskustelussa?

Ilpo Pohjola
Reserviläisliiton puheenjohtaja