Veteraaniperinnetyö on osa kansakunnan muistia

Kun kirjoitan tätä 13.3.2023, on Talvisodan päättymisen 83. vuosipäivä.

Talvisodassa kaatuneita oli paljon ja sodan veteraaneja tuli suuri joukko. Välirauhan jälkeen alkoi uusi sota, joka vaati lisää uhreja ja veteraanien määrä kasvoi entisestään. Lopulta meillä oli satoja tuhansia veteraaneja. Sotien jälkeen veteraanit itse pitivät veteraaniperinnettä yllä. Tosin ensin ei puhuttu veteraaneista vaan aseveljistä, jotka kokoontuivat ja tapasivat toisiaan. Pikkuhiljaa tämä asevelisukupolvi siirtyi pois työelämästä, ja heistä tuli näin muutoinkin veteraaneja. Tämä joukko piti pitkään veteraaniperinnettä yllä. Heidän jälkeensä seuraava sukupolvi, jolla on selvä muistijälki isiensä ja äitiensä sotakokemuksista, on vienyt perinnettä vahvasti eteenpäin. Veteraaniperinnettä on pidetty monipuolisesti yllä myös reserviläistoiminnassa. Reserviläisliitto on tehnyt arvokasta työtä perinteen edistämisessä.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tuo muistijälki on hiljalleen häviämässä. Tämän vuoksi on tärkeää, että veteraaniperinnetyön tulevaisuuden järjestämistä selvittäneen työryhmän loppuraportin ehdotukset pannaan toimeen. Raportti luovutettiin 9.3.2023 ministeri Antti Kaikkoselle. Ehdotetuilla toimenpiteillä myös vakiinnutetaan valtiolliset tavat viedä veteraaniperinnettä eteenpäin.

Jatkossa ehdotuksen mukaan veteraaniperinteen ylläpidosta ja edistämisestä vastaisivat puolustusministeriö valtion puolesta, Tammenlehvän perinneliitto valtakunnallisen veteraaniperinnetyön vastuuorganisaationa ja näiden rinnalla erittäin vahvasti hyvin laaja kolmas sektori. Sodan ja rauhan keskus Muistin erityistehtäväksi määritettäisiin ehdotuksen mukaisesti veteraaniperinnetyö.

Veteraaniperinnetyön järjestämistä selvittäneessä työryhmässä, jonka puheenjohtajana sain toimia, oli edustettuna hyvin monipuolisesti eri yhteiskunnallisten alojen toimijoita, myös eri ikäluokista. Työryhmä kuuli usean eri tahon näkemyksiä veteraaniperinnetyöstä. Työryhmä tapasi mm. joensuulaisen lukioluokan, joka esitteli omia ideoitaan veteraaniperinteen edistämiseksi. Itse sain valtavan määrän veteraaniperinnetyötä koskevia sähköposteja ja puhelinsoittoja. Työryhmä järjesti Säätytalossa Helsingissä avoimen seminaarin, johon osallistui satoja ihmisiä paikan päällä ja verkon välityksellä. Otakantaa.fi-palvelun kautta saimme 260 perinnetyötä koskevaa ehdotusta. Oli ilo havaita, että veteraaniperinnetyö oli ihmisten mielissä ja se koettiin tärkeäksi.

Kenraali Jaakko Valtasta lainaten ”jokainen sukupolvi määrittää itse lojaalisuutensa kohteen” voi todeta, että emme voi määrätä tulevia sukupolvia toimimaan jollain tietyllä tavalla. Voimme kuitenkin ylläpitämällä tietoisuutta ja tiettyjä traditioita luoda edellytykset sille, että tulevilla sukupolvilla on kyky ymmärtää Suomen historia ja veteraanien merkitys keskeisenä elementtinä itsenäisyyden säilyttämisessä ja tätä kautta määrittää oma lojaalisuutensa. Tämä on osa kansakunnan muistia.

Veteraaniperinnetyössä ei ole kyse ainoastaan parista seuraavasta vuodesta vaan pidemmästä aikavälistä. Työryhmän ehdotuksetkin koskivat kymmentä vuotta. Toivon, että Reserviläisliitolla on jatkossakin Tammenlehvän jäsenjärjestönä aktiivinen rooli laajojen kansanjoukkojen edustajana veteraaniperinteen ylläpidossa ja edistämisessä.

Timo Laitinen
Pääjohtaja
Valtiokonttori
VNK:n asettaman veteraaniperinteen vaalimista pohtineen työryhmän puheenjohtaja 2022–2023