Strategiset hankinnat
Prikaatikenraali Kari Salmi on RKP:n eduskuntavaaliehdokkaana Helsingin vaalipiirissä.
Puolustusvoimat toteuttaa ennätyksellisen mittavat strategiset hankinnat korvatessaan elinkaarensa päähän tulevat merivoimien alus- ja ilmavoimien hävittäjäkalustot. Varsinkin Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä hankkeen kalleudesta sekä tarvittavasta konemäärästä.
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa keskeisiä aiheita ovat kansallinen, uskottava, uhkaympäristöönsä nähden riittävän suorituskykyinen puolustus, kansainvälinen yhteistoiminta ja mahdollinen sotilaallinen liittoutuminen sekä meneillään olevat kalustohankinnat. Keskityn oheisessa jutussani strategisiin hankintoihin ja erityisesti HX-hankkeeseen ja siihen liittyvään, osin virheelliseen kommentointiin julkisuudessa.
Ei hävittäjämäärä vaan suorituskyky suhteutettuna tulevaisuuden uhkaympäristöön
Ammattilaisilla on sanansa sanottavana
HX-hankinnan perusteina ovat mm. kaluston tekninen ja rakenteellinen kokonaisuus, huoltovarmuus itsenäisen käytön varmistamiseksi, elinkaaren aikaiset kustannukset, teollinen yhteistyö sekä suorituskyky ja sen kehittämisen edellytykset. Huomionarvoista on, että arvioinnin viimeinen vaihe koskee vain suorituskyvyn arviointia. Tähän vaiheeseen otetaan mukaan vain ne kandidaatit, jotka ovat läpäisseet kaikki aiemmat vaiheet ja niissä esitetyt vaatimukset. Koska kysymyksessä on design-to-cost -hankinta, missä suunnitteluraami on annettu etukäteen, ei tässä vaiheessa voi enää kilpailla hinnalla, vaan ainoastaan järjestelmän suorituskyvyllä. Siis järjestelmä, joka saavuttaa parhaan operatiivisen kustannustehokkuuden hankintavaiheessa ja koko elinkaaren aikana, voittaa tarjouskilpailun ja sitä esitetään hankittavaksi. Jäljelle jää toki mahdollisuus poliittiseen harkintaan, mutta kuten istuva toimituspuolustusministeri ja tasavallan presidentti ovat ilmaisseet, tulisi päätöksentekijöiden luottaa ensisijaisesti ammattilaisten tuottamaan näkemykseen. Analyysi perustuu nykyaikaisen sodankäynnin malleihin ja niistä tehtyihin suorituskykyarvioihin nimenomaan suomalaisessa toimintaympäristössä. Tämä asettaa haasteita niin sään, johtamis- ja tukikohtarakenteiden kuin käyttöhenkilöstönkin osalta. Hajautettu toiminta kantahenkilökunnan johtamana, mutta varusmiesten ja reservin voimin tulee olla mahdollista.