Antaako vihollinen armoa heikommalleen?

Viime päivinä on keskusteltu varsin sukupuoliväritteisesti armeijan käymisestä. Käsite sukupuolineutraali saa monta osumaa viimeaikaisissa nettikeskusteluissa. Näyttää siltä, että tätä neutraliteettia yritetään jossain määrin käyttää yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan järjestelmämme murentamiseksi. Lähinnä vaihtoehtoina on ollut valikoiva asevelvollisuus sekä ammattiarmeija.

Pitää kuitenkin muistaa, että monessa yhteydessä on todistettu yleisen asevelvollisuuden olevan Suomen kannalta tehokkain ja edullisin ratkaisu. Asevelvollisuus on myös yksi niistä harvoista velvollisuuksista, joita kaikista oikeuksistaan kiinnipitäville suomalaisille on asetettu. Mielestäni se on mitätön velvollisuus kaikkien yhteiskuntamme tuottamien oikeuksien ja hyvinvoinnin rinnalla.

Suomen puolustuksen tulee jatkossakin perustua asevelvollisuusarmeijaan ja laajaan reserviin. En halua ottaa kantaa sukupuoleen, mutta on Puolustusvoimien etu, että jokainen armeijan käyvä saa henkilökohtaisia ominaisuuksiaan parhaiten vastaavan koulutuksen ja sitä vastaavan sijoituksen reservissä. Se tarkoittaa, että meitä voidaan ja pitää sijoittaa kykyjämme vastaaviin tehtäviin. En usko, että vihollinen antaa heikkokuntoisemman sotilaamme tulla lähemmäksi asemiansa heittämään kranaattia tai antaisi etumatkaa joukkomme irtautuessa taistelukosketuksesta. Sen sijaan uskon siihen, että taisteleva joukko huolehtii toisistaan ja heidän välillään on täydellinen luottamus oman tehtävän suorittamiseksi.

Olen itse sekä naisten, että miesten tasa-arvon kannattaja sekä olen varma, että Isänmaallamme on sopiva poikkeusolojen tehtävä meille kaikille.  Puolustusvoimissa on selkeä taistelevien joukkojen jaottelu niiden suorituskyvyn mukaan. Tämän lisäksi on monipuolinen kirjo taistelevia joukkoja tukevia tehtäviä aina paikalliselle tasolle saakka. Puolustusvoimien tehtävien lisäksi yhteiskunnassamme on koko joukko varautumiseen ja turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, joissa voisi käyttää ihmisten johtamis- ja muuta siviiliosaamista. Kokonaisturvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kykenemme hyödyntämään tämän potentiaalin.

Kokonaisturvallisuus on nostettu käsitteenä esille vuonna 2012.  Se on tavoitetila, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ovat hallittavissa (Valtioneuvoston periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta, 2012). YTS 2017 määrittelee kokonaisturvallisuuden ensisijaisesti eri toimijoiden yhteistoimintamallina.

Edellä mainittu kokonaisuus edellyttäisi Puolustusministeriön ja Sisäministeriön saumatonta yhteistyötä, rakenteiden vahvistamista sekä organisoitumista. Näin voimme sijoittaa kaikki halukkaat ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta kokonaisturvallisuutta tukeviin tehtäviin. Tehtäviä löytyy varmasti sekä siviileille, että reserviläisille, jotka eivät ole enää sodanajankokoonpanossa. Kun saamme yhdistettyä Puolustusvoimien suorituskyvyn ja siviilikriisinhallinnan, niin olemme kansakuntana niin vahva, että meitä on vaikea uhata, eikä meidän tarvitse armoa anoa.